GW Callan

Luonne

Alpo on todella kiltti, mutta välillä siitä paljastu yllättäviä puolia. Sen mieliala saattaa vaihtua hetkessä kiltistä pikkuhirviöksi, joten sen kanssa tarvitaan pitkää pinnaa.

Hoitaessa Alpo on yleensä kiltti sekä rauhallinen ja tyytyy katselemaan hoitajan toimia. Huonoina päivinä ori on edellisen täydellinen vastakohta; se pyörii, uhkailee näykkimällä ilmaa ja yrittää saada hoitajan kimpustaan mahdollisimman nopeasti. Näinä päivinä se kannattaakin sitoa kiinni karsinaan tai viedä käytävälle kiinni, jotta harjaamisesta tulisi jotain. Kaviot on hyvinä päivinä helppo puhdistaa, mutta huonoina päivinä se on melkein mahdotonta. Jalkaa saa kammeta joskus kunnolla ylös ja heti, kun se on ylhäällä yrittää Alpo kiskaista sen irti. Aina kaviot on kuitenkin saatu puhdistettua, tosin välillä kunnon tappelun kautta. Satuloidess ori yrittää esittää pientä paisuvaa ilmapalloa, joten vyön kiinni laittaminen on joskus hankalaa. Alpoa voi kuitenkin hämätä antamalla sille muutaman herkun ruokakippoon ja laittamalla vyön kiinni sen syödessä. Suitset ovatkin sitten jo helpommat ja Alpo avaa suunsa lähes automaattisesti.

Ratsastaessa Alpo on jopa hieman laiska ja sillä kannattaa pitää raippaa tai kannuksia aina mukana. Se saattaa pysähdellä oman mielensä mukaan, jos ratsastaja päästää sen luistamaan töistä. Äkkipysähdyksiä voi tulla ihan mistä askellajista vain, joten kannattaa pysyä skarppina selässä. Lisäksi Alpo voi pukitella vastalauseeksi avuille, joten tämänkin takia kannattaa olla valpaana. Raippaa kannattaa käyttää tämän ponin kanssa vain sen lavalle, sillä pohkeen taakse näpäyttäessä luvassa on pukkirodeo. Jos Alpon saa tekemään kunnolla töitä ja kuuntelemaan ratsastajaa, on se todella mukava ja helppo. Vaikka se rakastaa testata ratsastajaa, osaa Alpo myös käyttäytyä. Keskittyessään se kuuntelee pienimmätkin avut ja näyttää parhaimman puolensa. Esteillä Alpo on samanlainen possu kuin koulussakin. Se ei kuitenkaan kiellä, vaan hidastelee ja pukittelee. Pää täytyy pitää lähestyessä ylhäällä ja ori pistää liikkumaan kunnolla eteenpäin. Vaikka se ei kielläkkään helposti, se saattaa viilettää esteen ohi. Mutta, jos sen on laittanut liikkumaan kunnolla eteenpäin, ei ongelmia pitäisi tulla. Erikoisesteitä Alpo saattaa hieman tuijottaa, mutta kunhan se on saanut ensin tutustua niihin hetken rauhassa, uskaltaa se hypätä niiden yli ongelmitta. Maastossa Alpo on oma pirullinen ja laiska itsensä. Se ei kuitenkaan säiky lähes mitään, joten sen kanssa voi mennä huoletta yksinkin maastoon.

Kilpailuissa Alpo on todella utelias ja yrittää tutustua jokaiseen paikalla olevaan ihmiseen ja hevoseen. Se pyörii joutuessaan seisomaan ja hirnuu ohi kulkeville hevosille. Verryttelyssä se ei veläkään jaksaisi keskittyä, mutta radalla se alkaa keskittymään. Radalla se on ehkä hieman helpompi ratsatettava kuin kotimaneesissa, mutta osaa kyllä sielläkin temppuilla. Toisinaan Alpo säikkyy yleisöä sekä varsinkin tuomreita, joskus taas radalla ei ole mitään ongelmaa. Pelätessään ori meneekin aivan lukkoon, eikä se suostu liikkumaan enää mihinkään suuntaan. Muiden hevosten kanssa Alpo on kiltisti ja sen voi huoletta päästää orilaumaan. Tammoille ori tottakai hirnuu ja esittää isoakin poikaa, mutta rauhoittuu nopeasti. Lastatessa tai kuljetuksessa ei ole tullut suurempia ongelmia, mitä nyt lähdössä Alpo hieman potkii trailerin takaseinää.

Sukutaulu

Alpon suvusta löytyy niin raviponeja, kuin koulu- ja esteradoilla kisanneita karvakorvia. Fannys Aton on ravipainotteinen upea rakenteinen ori, joka on kilpaillut myös koulussa ja esteillä. Se on upealla rakenteellaan ansainnut virtuaalisen muotovalion arvon ja se on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle. Hyväluonteiselle orille on kertynyt jo toista kymmentä jälkeläistä. Dollarin Kiekkoilija on rauhallinen ori, jolla on kisattu lähinnä raveissa. Muutama koulu- ja estestarttikin orilta löytyy, mutta pääpaino sen kanssa on aina ollut raveissa. Rakenteeltaan ori on melko komea, eikä sillä ole pahempia rakennevirheitä. Dollarin Maskotti oli oman arvonsa tietävä ori, joka osasi pomottaa muita. Se oli kuitenkin lähes voittamaton niin raviradoilla kuin koulukentillä, joten se ehti kisauransa aikana kerätä useita sijoituksia. Jälkeläisiä ori sai kymmenkunta, joista useimmat ovat jatkaneet isänsä hienoa kisauraa. Bergvallens Kabaré oli melko arka tamma, joka halusi miellyttää kaikkia. Se oli mukavan tasainen ratsu, joka sopi aloittelijoillekin. Kilpailuissa tamma kävi jonkin verran, lähinnä se starttasi kouluradoilla. Jälkeläisiä tammalle kertyi muutama kappale, joista kaikki paitsi yksi on kilpaillut aktiivisesti. Drönares Taree on hellyyttävä tammamamma, joka on kilpaillut niin raveissa, koulussa kuin esteilläkin. Se on luonteeltaan rauhallinen ja kiltti, mutta ratsastaessa melko vauhdikas. Juuri luonteensa takia sitä on käytetty jalostukseen ja hyvän luonteen on toivottu periytyvän sen jälkeläisille. Drönares Suki Yukiko oli komea poniori, joka on kantakirjattu toiselle palkinnolle. Ori on myös periyttänyt hienoa rakennettaan kaikille seitsemälle jälkeläiselleen. Se on pärjännyt hyvin myös kilpailuissa, niin koulussa kuin esteillä, ja se on saanut YLA1-palkinnon. Taikajoen Butterfly on välillä jopa hieman laiska tamma, joka on kisannut niin koulua kuin esteitäkin. Sillä on kolme jälkeläistä, joille kaikille on periytynyt emänsä rauhallisuus. Tamma on todella kiltti, joten se on toiminut aikoinaan myös opetusponina.

Lunette B on kaunis russtamma, joka on kilpaillut menestyksekkäästi niin koulussa kuin esteillä. Tamma on pyörähtänyt myös näyttelykehässä, josta se on saanut mukaansa irtoSERT:n. Se on kantakirjattu toisella palkinnolla, jonka lisäksi tamma on saanut Yleislaatuarvostelusta II-palkinnon. Jerian B on komea ori, joka onkin saanut tunnustusta ulkonäkönsä ansiosta. Ori on muotovalio sekä se on kantakirjattu I-palkinnolla. Näyttelykehien ulkopuolellakin Jerian on melkoinen monitoimiponi, sillä orin kanssa on kilpailtu niin koulussa, esteillä, raveissa, valjakossa, kentässä kuin ponilaukoissakin. Kaviopolun Ormlik oli sekin hieno ori, joka keskittyi lähinnä jalostuspuuhiin. Toki se nähtiin muutamia kertoja myös kilpailuissakin, mutta mitään kisatykkiä orista ei koskaan tullut. Sen sijaan sillä on useita upeita jälkeläisiä, joilla on potentiaalia pitkälle. Tirlittanin Heidie oli rauhallinen tamma, joka rakasti huomiota. Se kilpaili jonkin verran koulussa sekä esteillä, sijoittuenkin muutamia kertoja. Jälkeläisiä tamma sai muutaman, joista osa on kuitenkin hävinnyt jäljettömiin. Bernilla SGR on estepainotteinen tamma, joka on kuitenkin kilpaillut myös koulua, kenttää sekä valjakkoajoa. Tällä punarautiaalla tammalla on kolme jälkeäistä, jotka kaikki ovat perineet emältään hyvän rakenteen. Kaikki tamman jälkeläiset ovat myös hyväkäytöksisiä, joka onkin pääsyitä jonka vuoksi Bernillaa käytetään jalostukseen. Yaron Knös on komea ori, joka on kilpaillut näyttelyiden lisäksi monissa lajeissa (mm. koulu, este ja valjakko). Näyttelyt ovat kuitenkin olleet sen päätavoite ja menestystä onkin tullut mukavasti. Ori on myös esikantakirjattu sekä kantakirjattu III-palkinnolla. Lucinda B oli hyvärakenteinen tamma, joka menestyi varsinkin rakenteensa ansiosta. Tamma onkin ansainnut VIR MVA Ch -arvonimen ja se on kantakirjattu III-palkinnolla. Lisäksi se on palkittu hienosta kisaurastaan YLA2-palkinnolla. Jälkeläisiä tamma ehti saada elämänsä aikana reilu 10 kappaletta.

Kilpailut

Valmennukset

20.8.2009 - Ponitalli Hafrena - estevalmennus (60-70 cm)
"Ryhmä aloitti valmennuksen itsenäisellä alkuverkalla. Sillä välin rakensin neljän esteen jumppasarjan pitkälle sivulle, toiselle pitkälle sivulle okserin ja lävistäjälle toisen okserin. Kun hevoset oli verrytelty, aloitimme jumppasarjalla. Kun Alpo lähestyi ensimmäistä kertaa sarjalle, se alkoi laskemaan päätään alas. "Nosta pää nopeasti ylös ettei se ala pukittelemaan!" huudahdin kentän keskeltä. Pautsu sai tarpeeksi nopeasti nostettua pään, ennen kuin ensimmäinen este tuli vastaan. "Älä hyppää ennen kuin hevonen hyppää, lennät muuten kaulalle!" ohjeistin Pautsua. Seuraavat kolme estettä sujuivat ihan hyvin. "Hvä, tule uudestaan vielä", sanoin. Seuraavalla kerralla Pautsu pääsi hyvin hyppyihin mukaan, mutta Alpoa ei oikein innostanut. Se pudotti kaksi puomia ja melkein kielsi viimeiselle esteelle. "Aja sitä kunnolla eteen. Pohkeet kiinni heti laskeutumisen jälkeen. Ja pää ylhäällä sillä ponilla!" komensin hyppyjen jälkeen. "Vielä kerran", jatkoin ja riensin nostamaan puomit. Kolmannella kerralla sujui hyvin. Alpo liikkui reippaasti eteen ja hyppäsi paremmin. "Hyvä, nyt saa riittää!" kehuin ratsukkoa. Seuraavaksi menimme okseria toisella pitkällä sivulla. Heti ensimmäinen hyppy sujui todella hyvin. "Loistavaa. Nyt se poni alkaa jo heräämään!" sanoin pirteänä hyvästä suorituksesta. "Tulkaa vielä kerran", jatkoin vielä. Seuraavalla kerralla Alpo pukitti kolme kertaa ennen estettä ja juoksi esteen ohi. "Sisäpohje kiinni, ja ohjilla kunnon tuntuma niin se ei pääse ohittamaan estettä", neuvoin. "Tulkaa heti uudestaan", sanoin. Kolmannella kerralla sujui yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin. "Hienosti hypätty. Anna sen kävellä hetki", kehuin ja keskityin seuraavaan ratsukkoon. Lopuksi hyppäsimme pientä rataa. Olin korottanut esteet 70cm:n korkeuteen ja olin tehnyt pitkällä sivulla olevasta okserista trippelin. "Eli, nyt hyppäämme rataa. Ensin tullaan trippeli, sitten jumppasarja, sen jälkeen lävistäjälle ja hyppäätte tuon okserin. Lopuksi vielä jumppasarja toiseen suuntaan. Pautsu ja Alpo aloittavat", selitin. Alpo nosti siistin laukan ja suuntasi kohti trippeliä. Alpo valmistautui hyppyyn ja ponnisti melko kaukaa. "Myötää pitemmän aikaa! Este on nyt pitempi ja Alpo hyppäsi aika kaukaa!" ohjeistin ratsastajalle. Siitä ratsukko jatkoi jumppasarjalle. Alpo oli juuri juoksemassa esteiden ohitse, kun Pautsu puristi kunnolla sisäpohkeella ja käänsi ohjalla kohti estettä. "Hyvä, juuri noin!" kehuin hienoa korjausta. Jumppasarja sujui hyvin, ja siitä he laukkasivat kohti lävistäjää. Alpo hyppäsi taas aika kaukaa, ja tällä kertaa Pautsu oli valmistautunut siihen hyvin. "Hyvä!" sanoin esteen jälkeen ratsukolle. Lopuksi he hyppäsivät sarjan toisesta suuntaa, ja se meni todella hienosti. Viimeisen esteen jälkeen Alpo veti yllättäen päänsä alas ja alkoi pukittelemaan rajusti. "Nosta pää ylös ja kunnolla eteen pohkeilla!" huusin kentän toiselta puolelta. Kohta Alpo lopetti pukittelemisen, ja Pautsu aloitti loppuverryttelyn sen kanssa."

27.1.2010 - Hese - kouluvalmennus (He B)
"Olittekin jo ravailemassa Alpon kanssa maneesissa, koska ulkona satoi sakeasti lunta eikä kentällä voinut mennä. Alpo näytti hiukan höseltävän, eikä kuunnellut lainkaan ratsastajaansa. Käskin sinun peruuttaa pari askelta ja lähteä suoraan raviin. Pian Alpo alkoikin jo kuunnella sinua paremmin, kun olit ensin sen kanssa väännellyt ympyröitä ja tehnyt paljon paljon peruutuksia. Laukkasitte vielä muutaman kierroksen uraa pikin, kunnes aloitimme tehtävät. Ensimmäinen tehtävä oli pohkeenväistö. Se tuntui olevan ihan helppo juttu Alpolle, kun se ensin hoksasi mitä ratsastaja tahtoi. Alpo kulki rennosti ja nosteli jalkojaan kauniisti. Seuraavassa tehtävässä oli mentävä lisättyä ravia kokorataleikkaalla, jonka jälkeen seuraavalla pitkällä sivulla pohkeenväistöä maneesin keskelle ja takaisin uralle. Lisätty ravi tuntui aluksi vaikealta, Alpo tahtoi aina nostaa laukan kun käskit sitä eteenpäin. Kun saimme Alpon harppomaan isoja askelia vaihdikkaasti, vaihdoimme tehtävää. Kolmas tehtävä oli laukkaympyrä maneesin toiseen päähän, lisättyä ravia pitkäsuora, laukkaympyrä päätyyn ja pikku voltti keskellä pitkääsuoraa. Alpolta sujui hyvin laukannostot, mutta hevonen ei olisi millään tahtonut laskea laukkaa pitkälle suoralle, vaan jatkoi laukka sinnikkäästi. Lopputunnista sait sen kuitenkin menemään hienosti. Lopuksi ravailitte ja kävelitte Alpon kanssa, kunnes valmennus olikin jo ohi."

Päiväkirja

18.11.2009
Alpo muutti Danduoon jo elokuun lopussa, se onkin tähän mennessä ainut tallin vanhempi russponi. Ori kotiutui hyvin uuteen kotiinsa ja sillä alettiin heti treenaamaan ahkerasti. Ori oli päässyt pahaan rapakuntoon, sillä sen edellinen omistaja käytti sitä lähinnä pullaponina. Nyt ori alkaa kuitenkin olla jo melko hyvässä kunnossa, ainakin sijoituksista päätellen. Se on ratsastaessa mukava, vaikkakin hieman laiskan pulskea. Esteillä ori hidastelee helposti, joten se täytyykin laittaa liikkumaan aina kunnolla eteenpäin. Elokuussa kävimme myös Hafrenassa estevalmennuksessa hakemassa hieman pohjaa orin koulutukseen. Valmennuksesta onkin ollut todella paljon apua! Tavoitteenamme Alpon kanssa on kisaamisen jälkeen käydä KRJ- ja ERJ-laatuarvosteluissa sekä YLA:ssa. Nyt alkutalvesta aionkin tarjota oria jalostukseen, jotta sillä olisi hyvät jälkeläisnäytöt laatuarvosteluissa. Nyt kuitenkin keskitymme kisaamiseen niin koulussa, esteillä kuin näyttelyissäkin.

2.2.2010
Tammikuun lopussa Hese kävi valmentamassa Alpoa ja minua, josta onkin ollut hurjasti apua. Vaikka valmennuksesta on vain viikko aikaa, tuntuu että Alpo kuuntelee nykyään paremmin apuja ja on muutenkin herkempi. Suorituksemme ovatkin parantuneet huimasti aivan lyhyessä ajassa ja odotankin jo innolla, että pääsemme kilpailemaan. Alpolla onkin ollut jo parin kuukauden kisaustauko, sillä VRL on ollut tauolla. Jatkamme kilpailemista kuitenkin heti, kun liitto pääsee taas pystyyn, jotta saamme laatiksiin tarvittavat sijoitukset kasaan ennen kuin ori alkaa olemaan liian vanha. Varsinkin esteillä tarvitsisimme vielä paljon sijoituksia, koulussa tilanne alkaakin näyttää jo melko hyvältä. Alpoa pitäisi käyttää myös jalostukseen, jotta saisimme hyvät pisteet laatuarvosteluissa. Ongelmana on vain sopivan tamman löytäminen, sillä tallin omat tammat ovat vielä liian nuoria käytettäväksi jalostukseen. Voikin olla, että pääsemme laatiksiin vasta, kun ori alkaa olemaan vanha pappa...